Joulukalenterin 24. luukku

Joulukalenterin 23. luukku

Joulukalenterin 22. luukku

Vauva heiluu hikasta

Todistus pojan koulusta piti enää sipasta

Pölynimuri laulaa hoosiannaa

Kissa kehrää takan päällä voimaa

Vaimo pitkään sikeästi nukkuu

Pakkasmittari sukeltaa niin että hukkuu

Joulukalenterin 21. luukku

Diplomitoimittaja Jalomiina Raivo-Raitis oli jouluviikon kunniaksi kauppa-asioilla. Jalomiinan kasvoilla häipyili Arinan jouluiset valot ja bonukset panoivat raskaana vihreällä kortilla. Jouluruokailua varten hän asetteli vedettävään vihreään ostoskoriin lähes lähiruokaa. Perunat, lantut ja palsternakat olivat hyvässä kunnossa. Hän kiinnitti huomiota edulliseen kilohintaan, josta ahne alkutuottaja sai vielä pisaran verran osuutta.
Saavuttuaan loppusuoralle numeroitujen kassojen luo, hän valitsi kassan numeron kuusi, koska se oli hänen syntymäkuukautensa.  Jalomiina hyräili miesystävänsä paikallisinsinööri Kuro Wiinaksen pikkujoulubakkanaleihin säveltämää joululaulua. Laulu oli erityisesti omistettu valkovenäläiselle alihankkijalle. Jonotellessaan ja hyräilemisen uuvuttamana Jalomiina kiinnitti huomiota kauppaan, jossa tapana oli pitkä ripa. Tässä yksilössä ei ollut ripaa vaan sinne pystyi kaatumaan helposti kassalla jonottamisen jälkeen. Nahkatakit toppakauluksilla, punaiset hameet, verkkatakit, tuulihousut, farkut ja suorat housut valuivat tasaisena virtana rivattomaan ripakauppaan ja sieltä pois. Lahjapaketeissa oli suorakaiteen malli.

Jalomiina unohtui ajatuksiinsa.

" Joulusauna lasten ja, miksei Kuronkin kanssa on minulle joulun hartain hetki. Joulusaunassa voin olla oma alaston itseni kuin luoja vai mikä nyt onkaan, on tarkoittanut. Ajatukseni ovat saunassa jotenkin kirkkaammat ja enemmän kuunnellut. Valotkin joulusaunassa ovat eri tunnelmassa kuin yhtenäkään toisena vuoden päivänä. Jouluna glögin lämmittäminen hellalla antaa keittiööni ja talooni joulun tuoksun. Glögi maistuu hyvältä tehtynä suoraan purkista tai purnukasta, kumma kyllä. Sen maustaminen manteleilla ja rusinoilla ovat elämän hyviä hetkiä yhdessä lasten kanssa. Loppujen lopuksi joulun kruunaa ruokapöytä. Se on minun eniten hartaudella valmistama lahjani. Saan tarjota sen rakkaimmilleni ja minulle tärkeimmille ihmisille. Ruokapöydän keskustelut ovat hengeltään hyviä ja kaikilla on mieli päättää vuosi hymyssä suin. Minneköhän nuo ripakaupan antimet joulussa minulle eniten sopisivat? Mihin minulle joulun rakkaista hetkistäni ne antaisivat lisäarvoa?"

- Hei!
Kassaneiti tervehti ja katkaisi Jalomiinan mietteet. EKG- laitteesta tuttu ääni nosti kauppalaskun hintaa tuote kerrallaan. Kassan ilmoitettua intohimottomasti loppusumman, Jalomiina ojensi vihreän korttinsa ja ilmoitti myös kanssaihmisten kuultaville saakka,

-Bonuksilla kiitos!    

Joulukalenterin 20. luukku

Joulukalenterin 19. luukku

Joulukalenterin 18. luukku

Hiiri hernekeittopurkin kanteen taputteli

Ääniviestiä sukulaisille naputteli:

"Jouluna kylään tervetuloa

torjumaan vuodeksi alakuloa.

Tarjolla olisi ruokaa ja seuraa.

Lyhteistä voimme kiittää peuraa.

Eikä tarvitse pelätä kissoja sillä kohta

niiden kupit on täynnä silaava ja lohta.

Kun kissat jatkavat loikoilua

Haluamme toivottaa Hyvää Joulua!"

Joulukalenterin 17. luukku

Joulukalenterin 16. luukku

Joulukalenterin 15. luukku

Simo-Siili taustajoukkoineen toivottaa hyvää syntymäpäivää Jonnalle!

Joulukalenterin 14. luukku

Tänään luukusta astelee pikkukissoja. Kaikki kissat ovat löytäneet kotiin onnellisesti. Kiitos Kaijalle kuvista ja tekstistä. Kuvat valitsi poika 180 kuvan joukosta.

Joulukalenterin 13. luukku

Lättyi

Äiti mulle paistaa lättyi

Dollikin hajusta heltyi

Ellenii ei haju haittaa

sille tuore seiti maittaa

Lopulta saan taivaallista lättyy

Hyvin tää runo taas tais päättyy

Joulukalenterin 12. luukku

Elämän pelisääntöjä

Joulukalenterin 11. luukku

Joulukalenterin 10. luukku

Mitä oikeasti kuului varpuselle jouluisena aamuna?

Kuivasjärven aalto oli jäätynyt pakkasessa ja pihat olivat täyttyneet lumesta jouluksi.  Tutun oloinen varpunen voi paksusti nappailtuaan reilusti kesän einettä. Se lenteli ja kaipaisi turvottavaan oloonsa Knuutilan Miian jogurttia.  Lintu huomasi omakotitalon kuistilla pikkutytön käsi ojossa.  Tyttö tarjosi Tokmannin tarjousjyviä kohti pullukkaa lintua joulun kunniaksi. Varpunen katseli silmät turvoksissa hellyttävän tytön tarjousta eikä tohtinut kieltäytyä. Se lennähti varovasti tytön kädelle, nappasi halpisjyvän ja räpisteli takaisin oksalle nautiskelemaan aikaista aamupalaa. Nielaistuaan jyväsen lintu muisti yhdessä pullean mahansa kanssa sairastavansa keliakiaa. Maha alkoi pullistua ja teki ahmatista pyöreän kaasupallon. Se lähti lentämään raskaasti ja kipeänä kohti läheistä järveä. Lintu tiesi mitä oli tulossa. Varpunen istahti pihlajan oksalle takapuoli järvelle päin ja yritti päästää höyryä ulapalle päin. Lintu tunsi sulkien alla pikkulinnun lihansa menevän ison kanalinnun lihalle. Pian alkoi maatuskaleikki. Varpusen perästä lensi riemukkaassa kaaressa varpusparvea muistuttava ryöppy.  Hetken horisonttia oli mahdotonta erottaa maaksi saati taivaaksi. Parvi sisälsi runsaasti menneen kesän muistoja.  Pikkuhiljaa keliakian aiheuttama mahaflunssa helpotti turvotusta ja puolipäivää kärsittyään mahakrampeista varpunen pikkuhiljaa parani entiselleen.


Tyttö oli riemusta soikeana linnusta, joka nappasi jyvän kämmeneltä. Tyttö herätti kielloista huolimatta edellisenä iltana joulusaunasta suoraan nukkumaan menneen veljensä. Veli haisi kuolemalle peiton alla. Tyttö kavahti hajua ja toitotti sitä suuremmalla syyllä iloista tapahtumaa. Velipoika pyöräytti paksummin peittoa jyskyttävän päänsä päälle. Onnistuneen aamun kunniaksi peiton alta nousi rakkaalle pikkusiskolle iso peukku.  

Joulukalenterin 9. luukku

Joulukalenterin 8. luukku

Kyselyn tulokset avautuvat, jossakin toisessa luukussa!

Joulukalenterin 7. luukku

Pitkään oli jaksanut tonttu pahalla sanalla tökkiä

Huonolla tuulella teki ikäväksi perheensä mökkiä

Vaikka tonttu herra aikoi lähteä mäkeen

tarttui tyttö-tonttu tämän käteen

"Näin, että yöllä surullisena itkit

kun kuudetta mukia glögiä litkit"

Sanoi tyttö-tonttu hartaan vakavana

Vastasi mumisi tontu partaan hankalana

"En jaksa enää kantaa lahjaksi sukkia

enkä varsinkaan katsella vanhaa pukkia

Edessä on uusi ja suuri kuntakin

näin siitä painajaisuntakin"

Niin otti tonttu pukin hommista vuorotteluvapaan

ja jouluna tontut katselevat rakastuneena puuropataan.

Onnen perheeseen rehellisyys kanteli

Aattona tontun hampaaseen osui manteli

Joulukalenterin 6. luukku

Uljas Saana soitti Suomineidon moraalinvartijalle:  

 "Kohta koko kansa hapuilee neidon hameen alle"

Haltikin kärsi pahaa mieltä,

harmitti isänmaa, jossa puhutaan äidinkieltä.

Kartalla läntinen koira iloisena etelään päin loikki

vaikka on veljeskansalta käsi poikki.

Itäinen äiti-maa vähät välitti lapsestaan enää

joskus tulee vain nootti ja pitkää nenää.

Eikä leikkaa suomalaistenkaan lanttu, kaalikaan

kun ei kiinnosta enää suora kansanvaalikaan.

Vastuuta kantaa aina väärät herrat.

Se on nähty liian monet kerrat.

Tämän tietää rehellinen ja pyyteetön kansa,

jolle kelpaa vain helppoin tapa parantaa elantoansa.

Tangot täyttyvät tänään lipuilla rakkailla

Eikä ole Isänmaa persuuksista paljoa vailla
Sieltä pitää yhteiseen kassaan tarpeeksi vuolla,

että voi arvokkaasti suomalaisena vanhuuteen kuolla.
Tasa-arvoa, terveyttä ja puhdasta vettä
siksi on hyvä muistaa, että

Suomessa kaikki on hyvin

Lopuksi kiitos veteraaneille mielin hiljentyvin.

Joulukalenterin 5. luukku

Kun nyt luet tätä tekstiä, minä katselen joulutorttua nassuttaen televisiota. Palasin juuri pitkältä tarkistusmatkalta. Saatan olla hiukan vanha, mutta ytyä minusta löytyy. Olen ilahduttanut sinua paljon joka joulu ja niin tulee käymään tänäkin vuonna. Tulen aina kun uskot minuun, joten muista uskoa minuun tänäkin jouluna.

Terveisin: Joulupukki

Joulukalenterin 4. luukku

Joulukalenterin 3. luukku

Kotitien varrella minua kutsui vanhan puurakennuksen katolla jo kellastumisenkin lopettanut Cafè- kyltti. Astuin tumman puhuvaan taloon lainatakseni ohrasuurimoita joulupuuroon. Ystävällinen ja hymyilevä vanha myyjätär toivotti minut tervetulleeksi kaupoille. Kiertelin ja vertailin suurimoita huolellisesti.  Myyjä kaatoi lasiini maistiaisia, joita makustelin huolellisesti kunnes kurkkuuni tarttui jotain kovaa. Yskin voimakkaasti ja sain sylkäistyä ulos pienen-pienen valkoisen palasen, joka muistutti kovasti saduista tuttua helmeä simpukan sisältä. Vakavoitunut vanha myyjä katsoi vuoroin minua ja vuoroin helmeä. Olin näkevinäni hänen ryppyisillä kasvoillaan kyyneleen, kunnes hän katkaisi hiljaisuuden ja alkoi kertoa:

"Satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua oli vielä kovin tavallista, että porot taivalsivat matkaansa lentäen. Ne tapasivat laskeutua tähän vanhaan kauppaani lepäämään ja maistelemaan valtakunnan kuuluisinta, maukkainta ohraa. Kerran väsynyt ja pitkän matkan lentänyt poropariskunta tuli kaupalle mukanaan pieni poron vasa ja ihmeellisen näköinen ihmislapsi. Ihmislapsi näytti vauvalta, mutta sen leuasta kasvoi partaa ja kasvot olivat kuin vanhalla miehellä. Niissä oli ryppyjä kuin minulla on nyt. Pienokaiset nukkuivat ruokakaukalossa, joka oli nostettu mukana lentävän reen päälle. Pienokaisten nukkuessa isä- ja äitiporo maistelivat ohraa puhumatta juurikaan. Vaikutti kuin heillä olisi ollut suuri riita. Isäporon saatua mahansa täyteen maukasta ohraa, se lähti käymään nurkan takana papanoimassa. Maha täynnä ja väsyneenä isäporo vahingossa löi kavionsa reen reunaan ja pienokaiset heräsivät itkuisina. Äiti poro moitti isää kömpelyydestä ja liiasta ohran syömisestä. Isäporon palattua nurkan takaa se huusi ja raivosi äitiporolle, joka aina nalkuttaa kaikesta. Äitiporo piti sylissään pienokaisia suojellakseen niitä. Kummallisen näköinen ihmislapsi säikähti ja sai hätääntyneenä rimpuiltua itsensä irti äidin sylistä ja lähti juoksemalla karkuun. Isä poro juoksi pojan perään ja ylsi töytäisemään tätä selästä kaviollaan. Poika kaatui ja löi suunsa kynnykseen. Hänen suustaan lensi satojatuhansia pieniä, pyöreitä ja kirkkaita helmiä muistuttavia maitohampaita. Isäporo liukastui hampaisiin ja samalla poron vasa äidin sylistä hyppäsi lattialle. Se juoksi pihalle ja valjasti itsensä nenä punoittaen kiinni rekeen ja huusi hätääntyneenä hampaatonta, parraskasta vauvaa hyppämään rekeen. Vauva lähti juoksemaan ja minä sain samalla työnnettyä pussin ohraa vauvan huppuun pakomatkaa varten. Vauva hyppäsi pihalla rekeen ja samantien vasa lähti lentoon ja katosi pian pohjoisen taivaanrantaan reen kanssa. Ehdin juuri ja juuri nähdä reen rekisterinumeron PETE-1.
Tässä rytäkässä isä- ja äitiporo olivat loukkaantuneet kaatuessaan lattialla pyöriviin maitohampaisiin. Tilasin paikalle Kylmäsen sairaalapalvelun ja jäin siivoamaan maitohampaita lattialta. Niitä oli kaikkialla, kuten huomaat vielä tuhansien vuosien jälkeenkin."

Katsoin kädessäni olevaa helmeä ja vanhaa mummoa tiskin takana. Olen varma, että pieni poron vasa ja tuo kummallinen vauva voivat hyvin ja ovat kasvaneet isoiksi. He ovat oppineet, että joskus pieni lahja voi tuoda iloa sadoiksituhansiksi vuosiksi ja jakavat iloa vielä tänäkin jouluna. Yhtä asiaa minä en silti ymmärrä. Kuka on tuo vanha mummo ja mietin hän tietää noin vanhoja asioita? Tiedätkö sinä?

Joulukalenterin 2. luukku

Joulukalenterin 1.luukku

On sitte joulukuun eka. Joko ootte ostaneet joulukalenterin? Mä olen ja se oli vähä kummallinen. Kun avasin ekan luukun, sieltä putkahti joulukuusi. Kokonainen! Siinä oli koristeet valmiina ja kaikki... Mieti jos sinun joulukalenterista tulis ulos kuusi! JOULUKUUSI! Mitäköhän seuraavana sieltä tulee...? Ehkä tonttu tai poro XD  Varmaa tulis karvanen talo, ku poro pudottais paljo karvaa. Luukusta 24 tulee varmaa joulupukki, joka jakelee kaikille lahjoja. 

No... Hyvää päivän illan tai aamun tai yön jatkoa!