Diplomitoimittaja Jalomiina Raivo-Raitis oli jouluviikon kunniaksi kauppa-asioilla. Jalomiinan kasvoilla häipyili Arinan jouluiset valot ja bonukset panoivat raskaana vihreällä kortilla. Jouluruokailua varten hän asetteli vedettävään vihreään ostoskoriin lähes lähiruokaa. Perunat, lantut ja palsternakat olivat hyvässä kunnossa. Hän kiinnitti huomiota edulliseen kilohintaan, josta ahne alkutuottaja sai vielä pisaran verran osuutta.
Saavuttuaan loppusuoralle numeroitujen kassojen luo, hän valitsi kassan numeron kuusi, koska se oli hänen syntymäkuukautensa. Jalomiina hyräili miesystävänsä paikallisinsinööri Kuro Wiinaksen pikkujoulubakkanaleihin säveltämää joululaulua. Laulu oli erityisesti omistettu valkovenäläiselle alihankkijalle. Jonotellessaan ja hyräilemisen uuvuttamana Jalomiina kiinnitti huomiota kauppaan, jossa tapana oli pitkä ripa. Tässä yksilössä ei ollut ripaa vaan sinne pystyi kaatumaan helposti kassalla jonottamisen jälkeen. Nahkatakit toppakauluksilla, punaiset hameet, verkkatakit, tuulihousut, farkut ja suorat housut valuivat tasaisena virtana rivattomaan ripakauppaan ja sieltä pois. Lahjapaketeissa oli suorakaiteen malli.
Jalomiina unohtui ajatuksiinsa.
" Joulusauna lasten ja, miksei Kuronkin kanssa on minulle joulun hartain hetki. Joulusaunassa voin olla oma alaston itseni kuin luoja vai mikä nyt onkaan, on tarkoittanut. Ajatukseni ovat saunassa jotenkin kirkkaammat ja enemmän kuunnellut. Valotkin joulusaunassa ovat eri tunnelmassa kuin yhtenäkään toisena vuoden päivänä. Jouluna glögin lämmittäminen hellalla antaa keittiööni ja talooni joulun tuoksun. Glögi maistuu hyvältä tehtynä suoraan purkista tai purnukasta, kumma kyllä. Sen maustaminen manteleilla ja rusinoilla ovat elämän hyviä hetkiä yhdessä lasten kanssa. Loppujen lopuksi joulun kruunaa ruokapöytä. Se on minun eniten hartaudella valmistama lahjani. Saan tarjota sen rakkaimmilleni ja minulle tärkeimmille ihmisille. Ruokapöydän keskustelut ovat hengeltään hyviä ja kaikilla on mieli päättää vuosi hymyssä suin. Minneköhän nuo ripakaupan antimet joulussa minulle eniten sopisivat? Mihin minulle joulun rakkaista hetkistäni ne antaisivat lisäarvoa?"
- Hei!
Kassaneiti tervehti ja katkaisi Jalomiinan mietteet. EKG- laitteesta tuttu ääni nosti kauppalaskun hintaa tuote kerrallaan. Kassan ilmoitettua intohimottomasti loppusumman, Jalomiina ojensi vihreän korttinsa ja ilmoitti myös kanssaihmisten kuultaville saakka,
-Bonuksilla kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti